Mulla on muutama ystävä, joihin luotan kuin kiveen, kenelle pystyy rehellisesti kertomaan kaikki surut ja murheet ja myös iloiset asiat ilman pelkoa että joku tuomitsee. En varmaan olisi tässä pisteessä nyt, vahvimmillani henkisesti kuin pitkiin aikoihin ilman näitä ihmisiä.
Ne ystävät pysyvät vierelläsi kun koko muu maailma romahtaa pääsi sisällä ja on vaan pakko keskittyä pitämään itsensä pinnalla ja uskomaan huomiseen. He kuuntelevat kun tarvitset sitä, halaavat kysymättä ja ovat aidosti läsnä kun heitä tarvitset. Heidän seurassa ei tarvitse esittää yhtään mitään, ei tarvitse peitellä mitään. Heidän luokseen olen matkustanut vartin varoitusajalla melkein tuhat kilometriä itkien, vain koska tiesin heidän pelkän läsnäolon helpottavan. He ovat peruneet omat menonsa ja kysymättä ajaneet puolentoista tunnin automatkan kentälle vastaan, vain koska tiesivät että tarvitsen heitä.
He ovat opettaneet sen, että omia tunteita ei tarvitse peittää, omia heikkouksia ei tarvitse hävetä. Jokainen meistä on haavoittuvainen ja sen saa myös näyttää.
Niinkuin eräs ystäväni juuri äsken totesi;
"Se on kasvamista, on nii vahva ihmisenä että voi tunnustaa olevansa heikko, ei tarvi näyttää tai uskotella ittelleen eikä muille että on nii kova ettei mikää tunnu missään."
Viisas nainen-rakastan<3
Matkan varrella jyvät erottuu akanoista, mutta oikeeta ystävyyttä ei kukaan voi multa viedä enään pois!
Ja oon aivan varma että tunnistatte itsenne, ketkä sen ystävyyden ansaitsee, ootte mulla tärkeintä tässä maailmassa, te kannatte mua eteenpäin enkä vaihtais yhtään päivää mitä oon viettänyt teidän kanssa <3
If you want, then start to laugh
If you must, then start to cry
Be yourself don't hide
Just believe in destiny.
Don't care what people say
Just follow your own way
Don't give up and use the chance
To return to innocence.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti