perjantai 26. lokakuuta 2012

väsy

Onko kellään muulla ikinä sellainen olo, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä töiden/koulun ja kodin lisäksi? Ei edes jaksa puhua mitään saati sitten kirjottaa. Itseasiassa tää kotikin näyttää siltä ettei sekään paljoa kiinnosta. Tekis mieli mennä peiton alle ja pysyä siellä kevääseen saakka.

Onneks ensi viikolla on miniloma pohjoisessa tiedossa, toivottavasti sieltä ei tulis takaisin yhtä känkkäränkkänä kuin viimeksi :P




tulista kasvissosekeittoa.. namnamnam



Nyt töihin, oon jo myöhässä..

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Pikareissu Tallinnaan

 Mjauu. Kävin sunnuntaina parin tunnin mutkan Tallinnassa, tällaisella asialla:






Hain kotiin oman pienen sydämensärkijän! <3 Tessi tulee Pärnun koiratarhalta, tarkempaa tietoa sen taustoista en valitettavasti saanut mutta jostakin kadun kulmasta se on ilmeisesti löytynyt, pikkunen!! <3




Hän tulee Rekkurescuen kautta jonka edustaja toi pennun Pärnusta Tallinnaan, josta se sitten matkasti minun kanssa Suomeen. Kovasti yritin sille Suomea puhua, mutta se vaan katto että mitähän tuo selittää tuossa.


Matkustettiin Eckerölinesillä, joka oli vertailujeni mukaan koiraystävällisin vaihtoehto, mutta myös hitain. Matka Helsingistä Tallinnaan kesti n. 3 tuntia.

Sain viikon aikana kerättyä itelleni ihan superunivelat ja otin paluumatkalle suosiolla lemmikkihytin, taisin olla aika säälittävä näky kun kävin infopisteessä niin ne löi mulle hytin avaimen jo menomatkalle käteen ja käskivät mennä nukkumaan, :D Se tulikin tarpeeseen kun edellinen yö meni puoli viiteen saakka töissä ja ylös oli pakko nousta jo 8.30 joten selitän sekavuustilani sillä, parin tunnin päikkäreiden jälkeen tuntui kuin olis ollut ihan eri ihminen!


Ja viimeistään siinä vaiheessa kun sain tämän pienen ihanan mussunmussunmussun syliini niin oli aivansama vaikka ei olisi nukkunut viikkoon, se oli kyllä molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä.

Tyytyväisenä kipitin takaisin laivaan, toisessa kainalossa Tessi ja toisessa päkki viruvalgeeta (mut värvättiin viinatrokariksi). Päästiin hyttiin, ihmeteltiin hetki ja nukahdettiin vierekkäin sängylle. Oltiin väsyneitä mutta onnellisia.

Jos harkitset koiran rescue koiran ottamista, tutustuthan ensin tarkasti näihin sivuihin:
Rekkurescue

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mua puri baarikärpänen..

No eikä purru, ku salikärpänen! Mun lihakset on ollu kesälomalla viimeisen puolivuotta, ansaitulla semmosella mutta se valitettavasti näkyy jo vähän turhankin hyvin kun kesän jälkeen ei meinannut työvaatteet enään mahtua päälle ja koko ajan väsytti ja vitutti. Aika paljon hidasti myös kun muuttamisen takia piti etsiä uus sali, enkä ymmärrä miksi mutta uuteen paikkaan meneminen on jotenkin helkutin iso kynnys aina, tulee ihan uuno olo pyöriä siellä ku puolukka just siellä suu auki niinku Simolaisella. Lähin foreverin sali onkin niinkin kaukana kuin alakerrassa, mutta.... niin.

Pakko myöntää että katellessani kuinka reippaita nuo Saara ja Jenni ovat niin alko suoraansanoen v*tuttaan tämä uus ainaki 10 astetta laiskempi minä, kiitti tytöt <3


Muutama salitreeni ja on olo on kuin oisi uudestaan syntynyt ja se tunne minkä siitä saa<3. MIKSI, MIKSI, MIKSI mää lopetin treenaamisen kokonaan keväällä?!? vaikka piti vaan vähän hiljentää tahtia. Ehkä elämässä ei aina vaan riitä tarpeeks poppia tekemään kaikkea, vaikka haluaisi.



Tästä eteenpäin saattekin lukea välillä aina miten paluu entiseksi ja vielä paremmaksi itsekseni etenee ja itseni tuntien luvassa on aivan liikaa hifistelyä kaiken maailman viherjauheista ja spirulinoista ja hivenaineista ja mitä nyt ikinä keksinkin suuhuni tunkea.

Pyydän anteeksi jo etukäteen, rakkautta vaan teille puss<3



PS. puras se baarikärpänenkin, yöksi siis töihin mars mutta ensin pikku päikkärit. Seuraavan yön unisaldoksi tulee n.3 tuntia, mutta siitä lisää myöhemmin... ;)

perjantai 5. lokakuuta 2012

maailman kantava voima?

Luottamus, arvostus ja rehellisyys, 3 kulmakiveä joita kaikki varmasti tavoittelee niin ystävyydessä- kuin parisuhteessa.



Mulla on muutama ystävä, joihin luotan kuin kiveen, kenelle pystyy rehellisesti kertomaan kaikki surut ja murheet ja myös iloiset asiat ilman pelkoa että joku tuomitsee. En varmaan olisi tässä pisteessä nyt, vahvimmillani henkisesti kuin pitkiin aikoihin ilman näitä ihmisiä.

Ne ystävät pysyvät vierelläsi kun koko muu maailma romahtaa pääsi sisällä ja on vaan pakko keskittyä pitämään itsensä pinnalla ja uskomaan huomiseen. He kuuntelevat kun tarvitset sitä, halaavat kysymättä ja ovat aidosti läsnä kun heitä tarvitset. Heidän seurassa ei tarvitse esittää yhtään mitään, ei tarvitse peitellä mitään. Heidän luokseen olen matkustanut vartin varoitusajalla melkein tuhat kilometriä itkien, vain koska tiesin heidän pelkän läsnäolon helpottavan. He ovat peruneet omat menonsa ja kysymättä ajaneet puolentoista tunnin automatkan kentälle vastaan, vain koska tiesivät että tarvitsen heitä.

He ovat opettaneet sen, että omia tunteita ei tarvitse peittää, omia heikkouksia ei tarvitse hävetä. Jokainen meistä on haavoittuvainen ja sen saa myös näyttää.

Niinkuin eräs ystäväni juuri äsken totesi;

"Se on kasvamista, on nii vahva ihmisenä että voi tunnustaa olevansa heikko, ei tarvi näyttää tai uskotella ittelleen eikä muille että on nii kova ettei mikää tunnu missään."

Viisas nainen-rakastan<3




Matkan varrella jyvät erottuu akanoista, mutta oikeeta ystävyyttä ei kukaan voi multa viedä enään pois!
Ja oon aivan varma että tunnistatte itsenne, ketkä sen ystävyyden ansaitsee, ootte mulla tärkeintä tässä maailmassa, te kannatte mua eteenpäin enkä vaihtais yhtään päivää mitä oon viettänyt teidän kanssa <3





If you want, then start to laugh
If you must, then start to cry
Be yourself don't hide
Just believe in destiny.

Don't care what people say

Just follow your own way
Don't give up and use the chance
To return to innocence.